Pientä soperrusta

Morjens! Pitkästä aikaa.

Mä meen pöydän alle jatkaan... Ku hävettää. Ihan kauhiast.

No kun tuli Siitä niin kerrottua ja Sen edistymisestä raportoitua koko pitkä kevät. Ja, ja... tota... Se meni puihin. Oikein kunnolla. Menin mokaamaan koko ison takin. En tiedä missä moka tuli, mutta kun pääsin tai luulin päässeeni kohtaan jossa hupun piti alkaa, tajusin menneeni metsään ja mojovasti...

Sitä pettymystä pitikin sitten sulatella puolen kesää. En halunnut ajatella mitään neulomiseen liittyvää. Kun musta ei ilmiselvästi ole koko hommaan. Nyt Se on tuolla vaatehuoneen takimmaisessa nurkassa. Kurkkua kuristaa joka kerran kun sen näen. Pitäis mennä laittaan Sen päälle jotain. Ettei näkis. Koko roskaa.

Tuleeks Siitä koskaan mitään. En mä tiedä. Iso työ ja ihan turhaan... On kai jossain vaiheessa katottava, jos siitä jotain sais. Valmiiks asti. Jos mä nyt osaan...

No on nyt sit julkisesti todistettu, ettei tässä blogissa mitään isoa ja hienoa saada aikaiseksi. Syvä huokaus. Mutta epäonnistumisen tunnustaminen helpotti. Niin pohjalla on oltu, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin.

Siis keskityn jatkossa pienempiin juttuihin. Kuten esmes... Huiveihin :)

Lämmin kesä takana. Oliks teillä hieno kesä? Mulla oli. Kesäloma osui just siihen lämpö aaltoon. Tai ei se mikään aalto ollut vaan hehkuva olotila, joka vaan jatkui ja jatkui. Kesä-Onnelassa tuli paljon aikaa vietettyä. Nautittua. Ja ötököitä tiirailtua. Siellä mä sit jostain muistikätköstä kaivoin mieleeni langan, jonka nimi on Ötökän elämää, Handusta joskus ostettu. Ja kun loma loppui pari viikkoa sitten, alkoi taas neulominen maistua.

Lopputulos vähän nosti mun itsetuntoa. Ehkäpä musta vielä toipuu neuloja.

Lanka ihanaa pehmeää mohairia. Ohutta kuin henkäys. Voitte uskoa, että paksun langan ja pönäköiden puikkojen jälkeen tuntui, ettei käsissä ole mitään. Mutta kyllä oli ihana tunne. Se keveys. Valmis huivikin on kuin ohutta pumpulia. Kuitenkin se lämmittää ihanasti.

En ole ihan varma kumpi on ihanampaa. Valmis huivi vai neulomisahdistuksen helpottuminen. Oli kumpi vaan, niin molemmat mukavia.

No nyt mä sit aloitan sukkaproggiksen. Joo-o. Mä oon taas mukana. Sukkasadossa :) Kattoo nyt kuin käy. Viime vuona meikä meni ihan huruun sukkien kanssa.

Ps. Onks kuulkaa Vuodatuksessa jotain probleemii? No, mä en ole tänne kirjautunut moneen kuukauteen ja nyt tää kökkö vaatii miljoonaan kertaan salasanaa kun haluun ladata kuvia tai esikatsella tekstiä tai ihan mitä vaan?? Esikatseluun ei päästä ollenkaan vaik kuinka paukuttaa sille salasanaa. Pah! Ja mun blogin ulkoasukin on muuttunut. Noi otsikot on ihan dorkat... tommoset isot. Pitäis vissiin kysästä ylläpidosta. Tahtoo oman blogin takaisin ulkonäköineen kaikkineen !! Hitsi.